Tämä kirjoitus on kirjoitettu vuonna 2012

Eilen tankotanssi tunnilla kuuntelin kahta 15-vuotiasta tyttöä, jotka miettivät siellä oman blogin perustamista, jossa he haluaisivat esitellä tankotanssi liikkeitä, jotka osaavat. Aloin siinä sitten pohtimaan samalla kuin pyörin tangon ympäri, että mikä saa meidät perustamaan blogeja.

Nuorilla/teineillä blogin pitäminen on tietynlaista päiväkirjan pitämistä ja asioiden jakamista ikätovereidensa kanssa. Seuraan itse oman serkkun tyttöni (kirjoitushetkellä 14 vee) blogia ja sitä kautta olen katsellut myös muiden hänen kanssaan samanikäisten blogeja ja niissä kaikissa on sama yhteinen piirre: omaa elämää jaetaan valokuvien välityksellä muille.  On ihailtavaa, että jo tuon ikäisenä halutaan jakaa avoimesti asioita muiden kanssa, eikä pelätä niin paljon sitä, mitä joku sanoo tai kommentoi. Mitä enemmän heillä on lukijoita, sitä onnellisempia he ovat.

Nuorilla aikuisilla ja miksei aikuisillakin se oman elämänsä jakaminen samanlaisella tunteella kuin teini-ikäisillä ei ole yhtä suurta. Blogit ovat enemmänkin teema-blogeja: joku kertoo vapaaehtoistyöstään espanjassa, toinen muodista, kolmas pitää leivonta-blogia tekeleistään jne. Jokaisella blogilla, joita itse seuraan on joku teema. En ole vielä tainnut törmätä juuri kovinkaan moneen blogiin, joissa kerrotaan myös päivätasolla mitä kuuluu.

En halua myöntää itselleni, että olisin jo aikuinen, jonka vuoksi omat blogini ovat näiden kahden tyyppi-esimerkin sekoituksia. Kaksi blogeistani on selkeästi teema-blogeja ja oma niin sanottu pääblogini on sekoitus hieman teema-blogia ja hieman millaista elämäni on -blogia.  Olen ottanut kuitenkin sen linjan, että en halua kertoa mitään liian henkilökohtaista blogeissani, vaan haluan pitää tyylin tietynlaisena ja omasta mielestäni olen siinä onnistunut.

Kolmas kategoria ovat sitten yritykset ja yhdistykset. Suurin osa yritysten ja yhdistysten blogeista ovat enemmänkin yritysten äänitorvia ja kertovat niiden mielipiteitä tiettyihin asioihin olematta kuitenkaan liian henkilökohtaisia ja vian kirjoittajan näköisiä. Mutta esimerkiksi Finnair on ottanut käyttöönsä toisenlaisen lähestymistavan ja antaa valittujen työntekijöidensä kirjoittaa omia näkemyksiään blogiinsa. Tietenkin on tärkeää, että yritykset ja yhdistykset pitävät oman brändinsä ja mielikuvansa vahvasti esillä myös blogeissaan, mutta tietty persoonallisuus saisi mielestäni näkyä myös yritysten näköisissä blogeissa. Toisissa yrityksissä ei virallista ulkoista blogia ole lainkaan, vaan ainoastaan facebook, youtube ja twitter tilit asiakkaiden saatavilla. Näiden vastapainona taas yritykset yrittävät saada me -henkeä rakennetuksi sisäisillä blogeilla, joita ylläpitävät joko johtajat kerran kuussa tulevilla päivityksillä tai sitten esimerkiksi kunto kampanjan aikana kunto blogien välityksellä.

Jokainen blogi on kuitenkin aina kirjoittajansa näköinen ja me luomme mielipiteemme ihmisistä/yrityksistä näiden kirjoitusten kautta.