Olen työssäni miettinyt enemmän ja vähemmän eWorkingia sanana ja sitä, miten eri ihmiset sen mieltävät.Toiset ajattelevat asiaa vain etätyönä, toisille se on pelkästään verkossa tapahtuvaa työntekoa ja sitten ovat vielä ne henkilöt, jotka eivät halua edes tietää, mistä tässä on kyse. Entäs jos eWorking tarkoittaakin yhdessä toimimista yhdessä? Ei olisikaan enää vain minun töitä vaan meidän töitä?

Tästä päästäänkin mielestäni yhteisöllisyyteen, sillä eWorking on mielestäni tietynlaiseen yhteisöön kuulumista.  Olen lukenut paljon teoksia, blogeja ja nettsivuja, joiden kautta etsin lisätietoa ja pyrin oppimaan jotain uutta, jota voisin tavalla tai toisella tuoda esille myös omassa työympäristössä, jossa on todella voimakas muutosvastarinta asiaan kuin asiaan.

Luin Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunnan teoksen Yhteisyys ja identiteetti virtuaaliyhteisöissä työn ja tässä alla pieni tiivistelmä opuksesta.

Yhteisöä luonnehtivat yleisesti ainakin seuraavat tekijät: Alueellisuus, paikallisuus, vuorovaikutuksellisuus (yhdessä ja toisten kanssa toimiminen), yhteenkuuluvuus (yhteisyys, yhteisesti jaettu maailmassa olemisen tapa) ja normatiivisuus (yhteisesti hyväksytyt normit, normien legitiimisyys).

Virtuaalisen yhteisön käsite yleistyi 1990-luvulla, kun tutkijat alkoivat kiinnittää huomiota Internetin sosiaalisiin puoliin (Verschueren 2005, 169). Internetiä ei enää nähty pelkkänä välineenä, jolla infromaatiota siirretään paikasta toiseen, vaan sosiaalisena ympäristönä, jossa ihmiset liittyvät yhteen ja rakentavat identiteettejään. Tällaisia internetin mahdollistamia ympäristöjä ovat esimerkiksi keskustelupalstat, blogit ja erilaiset virtuaaliset pelimaailmat.

Heikki Lehtonen jaottelee yhteisyyden kahteen osaan: toiminnalliseen yhteisöön ja symboliseen yhteisöön. Ensimmäisellä tarkoitetaan yhteisön muodostumista konkreettisen toiminnan ja interaktion kautta. Jälkimmäinen taas viittaa yhteisöllisyyden ymmärtämiseen ryhmäidentiteettiä vahvistavana symbolisena tietoisuutena. Molemmat kuvaavat siis yhteisöllisyyttä, mutta hieman eri lähtökohdista: toiminnallisesta yhteisyydestä voi syntyä symbolista yhteisyyttä ja päin vastoin.  Ihmisillä on taipumus muodostaa yhteisöjä,  mutta tavat ymmärtää yhteisö ja painottaa jotakin puolta sen määritelmässä vaihtelevat kulloisenkin lähestymistavan mukaan. Yhteisöön kuuluminen tavataan nähdä inhimillisen toiminnan perusulottuvuudeksi. Yhteisö koostuu yksilöistä, joilla on jossakin suhteessa yhteinen ja sama päämäärä. Useat yhteisöt muodostuvat ihmisten vapaaehtoisesta halusta muodostaa keskenään yhteisöjä.

Identiteetin käsitteestä on olemassa monenlaisia ja toisistaan eriäviä tulkintoja.ja sen on sanottu olevan kriisissä, identiteetti on ikään kuin jotain mitä ei voi ajatella enää vanhaan tapaan, mutta jota ilman tiettyjä kysymyksiä ei voi ajatella lainkaan. Mediatutkija Teppo Turkin mielestä digitaalisen ajan murroksessa identiteetin jatkuvasta uusiutumisesta on tullut välttämättömyys. Pärjätäkseen yksilön tulee sopeutua jatkuvasti muuttuviin ehtoihin ja muokata identiteettiä kunkin yhteisön mukaan. Koska pysyvää ydinminää ei enää ole, tarvitsemme rinnakkaisten identiteettien testaamiseen internetin keskusteluavaruuksia. Siksi voidaankin kysyä, missä määrin nettiyhteisöissä toimivat subjektit ovat todellisia identiteettejä: onko virtuaali-identiteetti aina esitys tai toisinto muille ja siten osittainen valheellinen abstraktio, vai todellinen juuri oman todellisuutensa fragmentaaristen, fantasmaattisten ja imaginaaristen konventioiden sisällä? Voidaanko virtuaalisille identiteeteille ja yhteisöille ylipäätään asettaa yleismaailmallista tunnusmerkistöä – ja jos, niin miten?