Tämä kirjoitus on kirjoitettu vuonna 2012

Meillä oli eilen koulussa esitelmiä siitä, miten sosiaalisen median palveluja ja työkaluja käytetään eri yrityksissä hyväksi. Toiset yritykset ovat selkeästi edelläkävijöitä ja kaikki yritykset eivät ole edes koulu maailmasta. Mutta sitten toiset taas tulevat todella paljon jälkijunassa. Opiskelutoverini kysyikin esitykseni jälkeen, että kumpi olisi oikeastaan parempi vaihtoehto: työskennellä yrityksessä, jossa asiat ovat kaikki jo hyvällä mallilla ja voi mennä ns. virran mukana ja saada sitä kautta uusia innovatiivisia ideoita vai työskennellä yrityksessä, jossa ei vielä ole havahduttu SoMen tuomiin mahdollisuuksiin?

Tottakai helpompaa on työskennellä sellaisessa ympäristössä, jossa kaikki asiat jo toimivat, mutta toisaalta, asioiden eteenpäin vieminen ja konkreettisen hyödyn näkee paremmin yrityksessä, joka vasta ottaa lapsen askelia kohti vuorovaikutteisempaa yhteisöä.

En usko, että yrityksillä niinkään ole vaikeuksia löytää tietoa eri sovelluksista ja palveluista, vaan ongelmaksi muodostuvat henkilöstö. Työntekijät, jotka ovat kauan olleet samassa yrityksessä töissä ja ovat tehneet työnsä aina samalla tavalla ja aina samoilla työkaluilla, ovat suurimpia muutoksen vastustajia. He eivät halua omaksua uutta, sillä se vie heidät pois tuttuudesta.

Olen törmännyt omassa työyhteisössäni useasti tämän vuoden aikana kahvipöytä keskusteluissa siihen, että sosiaalinen media käsitetään pelkästään yrityksen pilipali facebook ja twitter tileinä, joiden markkina-arvoa ei myöskään osata arvostaa, koska asiaa ei ymmärretä. Meidän omalla yksiköllämmekin olisi tarvetta tuoda äänensä esille myös facebookissa ja markkinoida itseään, sillä meidänkin asiakaskuntamme nuortuu koko ajan ja meidänkin pitäisi pystyä olemaan siellä missä hekin; sosiaalisessa mediassa.

Kuten olen aiemmin täällä blogissani kertonut, olen yrittänyt ottaa Etherpadia meidän sektorin käyttöön ja aluksi kaikki alkoi menemään hyvin, mutta tällähetkellä on menossa taantuminen –> uutta asiaa ei haluta enää käyttää, vaan pikku hiljaa halutaan palata siihen, mitä on viimeiset 20 vuotta jo tehty.

Ei auta, jos yksi henkilö pyrkii saamaan muutosta aikaan työympäristössään, sillä muutos on oltava kaikkien hyväksymä ja jokaisen on sitouduttava muutoksen läpivientiin. Tuulimyllyjä tulee aina olemaan ja taistelu niitä vastaan voitetaan vielä jonain päivänä.